Sivu 20

 Sarjakuvan valokuvauksessa minä yleensä päädyn näyttelemään useampia eria hahmoja, tai ainakin seisoskelemaan jossakin mittasuhteita osoittamassa. Tässäkin hirviökissan kohtaamisessa minä olin pusikossa hirviökissana ja sitten Hannele meni samaan pusikkoon ja minä poseerasin Ajattaran paikalla. 

 

Odottelu on nostanut Lamian verenhimon hillitsemättömäksi, mutta tilannetta pitää pitkittää vieläkin. Tämän kerrontatekniikan olen oppinut Japanilaisista kauhusarjakuvista, joissa piinaavan tilanteen piinaavuus lisääntyy jo pelkästään sen keston vuoksi. 

 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansikuva

 Kuolio-albumien kansikuvat muistuttavat yleensä perinteisten eurooppalaisten alpparien kansia tai sitten (harvemmin) supersankarilehtien kansia. Tällä tyylivalinnalla haluan kertoa lukijoille, että kyseessä ei ole pelottava taidesarjakuva, vaan selkeästi esitetty tarina, jonka kerronta on ymmärrettävää.  Tämän albumin kansi nostaa hirviökissan esille ja pitää Lamian piilossa (hupun alla ja selin kääntyneenä) ohjaten lukijan huomiota tahallisesti sivuraiteelle. En paljastanut tässä aivan kaikkia albumiin piilotettuja salaisuuksia.  Löytämisen iloa! 
Lue lisää

Sivut 61 ja 62

 Lopetus sitoo langat yhteen, kun Betlehemin tähtikin tulee mainituksi ja nenäliinakin nähdään viimeisen kerran.  Kapteeni Kuolio albumit eivät ole jatkotarinoita, mutta kaikki vaikuttaa viittaavan siihen suuntaan, että Lamian tarinaa seurataan ehkä jatkossakin. 
Lue lisää

Sivu 6

Kuva
    Kapteeni Kuolio ajattelee ja puhuu aivan kuin minä: Hillitsemättömiä mielleyhtymiä viljellen. Kuolion mielleyhtymät eivät silti ole aivan vapaita, koska tarinoita laatiessani vältän selittämättömiä yhteensattumia.    Tässä Kuolio on selvästi aistinut, maagisesti alkukohtauksessa lausutun runon ja jatkaa sen lausumista, mutta käyttäen eri käännöstä. Alun katkelma oli lainattu Aale Tynnin suomennoksesta, mutta Renne Nikupaavola käänsi pätkän Toista tulemista Shokki Special -albumiin vuonna 1973. Se sisältyi Jan Strnadin (teksti) ja Frank Brunnerin (kuvat) sarjakuvaan Syvyyden hirviö (alun perin otsikko oli ollut ”What Rough Beast”, suoraan runon lopetusta lainaten).    Sarjakuvan alkuperäisessä versiossakaan ei runon tekijää ilmoitettu, joten Nikupaavola ei välttämättä tunnistanut tekstin lähdettä, lisäksi tuntuu todennäköiseltä, että suomennos tehtiin ruotsinkielisen käännöksen pohjalta, mikä työnsi lopputulosta aina vain kauemmaksi alkutekstistä. Joka t...
Lue lisää