Sivut 11 - 14

 Tämä kohtaus esittelee Lamian. 

 

Albumissa Pyynikin Näkit (2019) Ajattara paljastaa keskustelevansa Pimentolassa hirviöiden kanssa, koska muutakaan seuraa siellä ei ole. 

Se vaikuttaa aivan ymmärrettävältä asialta. Ilmeisesti Ajattara oli yrittänyt löytää ystäviä Tampereella käydessään. Mutta jostakin syystä tuttaviksi olivat jääneet hirviöt, huolimatta niiden ajattelun kaavamaisuudesta. 

 

Käsittelin tuota ajatusta lyhyessä sarjakuvassa, jonka tein Sarjarin Chick-Lit-numeroon ”Naisten vuoro” (nro 104, 2019). Siinä Ajattara yrittää keskustella (aivan oikeiden) Tamperelaisten naisten kanssa pitkin 1900-luvun alkupuolta, mutta huonolla menestyksellä. Ensimmäisellä sivulla esiintyy yksi Pimentolassa asuvista hirviöistä, Lamia. Hän käy Ajattaran luona teellä, mutta ei oikein osaa olla puhumatta miesten veren juomisesta. 

 

Olen vakaasti sitä mieltä, että fiktiivisillä hahmoilla pitäisi olla ihmisoikeuksia. Olin tehnyt nyt oman versioni myyttisestä hahmosta, joten tunsin olevani vastuussa Lamian hyvinvoinnista. Hän selvästi kärsi vuosituhansia jatkuneesta tilanteestaan, siispä minun piti parantaa hänet omalla magiallani, kirjoittamalla tarina.

 

Esittelykohtaus kertoo, että Lamia on verenhimoinen ja vaarallinen, mutta tilanne kerrotaan humoristisesti. Lamia näyttää teini-ikäiseltä, mutta käyttäytyy kuin viisivuotias karkkikaupassa, josta ei saa ostaa mitään. Tämä on jälleen lukijan huomion ohjaamista, jotta loppuratkaisu olisi yllättävämpi. Hirviökissan pitää vaikuttaa tarinan hirviöltä, vaikka tietysti siinä roolissa on Lamia. 

 

Ajattaran nenäliina sotkeutuu tässä kohtauksessa vereen. Myöhemmin tarvittava esine on syytä näyttää aiemminkin, tai muuten tarinan kirjoittaja näyttää vetäneen sen hatustaan. Asia pätee myös toisin päin: Jos ottaa esineen esille, sitä pitää käyttää myöhemminkin.

 

Lamia ilmestyi ajatuksiini automaattisesti heti kun päätin esitellä Ajattaren hirviöystävän.

 

Alain Robbe-Grillet oli tehnyt elokuvat La Belle Captive (1983), joka perustui tunnetuimpaan muinaiseen Lamia tarinaan. Olin nähnyt hieman aikaisemmin tuon leffan dvd:ltä, joten se kenties sai minut ajattelemaan Lamiaa. 


Se tunnetuin Lamiasta kerrottu tarina tunnetaan nimeltä ”Korintin sulhanen”. Apollonius Tyanalainen, filosofi ja maagikko, paljasti korinttilaiselle nuorukaiselle hänen rikkaan rakastettunsa todellisen laadun. Nainen olikin Lamia, joka olisi häiden jälkeen juonut sulhasen veren ja syönyt lihan.

 

Samankaltaista tarinaa on kerrottu useissakin kulttuureissa. Tarkoituksena on osoittaa, että itsenäinen nainen on viekas ja vaarallinen olento.

 

En halua itse osallistua tuollaisen partiarkaatin propagandan levittämiseen, joten rakensin oman Lamiani aivan erilaiseksi, vaikka käytinkin rakennustyössä kaikkia vanhoja tulkintoja ja kertomuksia.




 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sivut 36 - 40

Kuva
Matka kulkee tosiaankin kohti Kissanmaata, kuten Kapteeni Kuoliokin alkaa ymmärtää. Varmaa tietoa Kissanmaan nimen alkuperästä ei ole, kertoo Maija Louhivaaran kirja ”Tampereen kadunnimet” (1999), yhteys ilveksiin on yksi mahdollisuus.   Litukan siirtolapuutarhan vieressä olevat kivet olivat kuin tahallisesti sopivia mystisen kohtauksen taustaksi. Siksi hirviökissa jää odottamaan ja hipsii kiveltä toiselle.  Ajattara luottaa kyllä Kapteeni Kuolion taitoihin, mutta hän ei luota magiaan. Ajattara osaa käyttää taitoja itsekin, mutta hän on taistellut monien maagisten olentojen kanssa ja se on vaikuttanut hänen käsityksiinsä magian epäluotettavuudesta. Siksi Ajattara nojautuu enemmänkin lihasvoimiin ja aseisiiin kamppaillessaan hirviöitä vastaan. Hirviökissa kuitenkin väistää hyökkäyksen kuin kissa.    Hirviökissan lausuma teksti on käännetty Golden Dawnin hieman korkea-asteisemmasta vihkimysrituaalista (Theoreticus 2=9). Tällä tavalla hirviökissa esittelee itsensä. Samaa rituaalia lainata
Lue lisää

Sivut 33 ja 34

Kuva
  Kuoliolle selviää, että kaikki tapahtumat viittaavat maagiseen rituaaliin. Matkaa tehdään Kaupin siisteillä lenkkipoluilla, ja siihen maastoon sopii käärmeen näkeminen. Kuolio alkaa selittää odotettavissa olevia rituaalisia näkyjä. Alun perin en tosiaankaan ollut suunnitellut, että sellaisia pitäisi tulla vastaan. Kävin otetut valokuvat läpi ja sovitin niihin tallentuneet yksityiskohdat rituaalinäyiksi sopiviin kohtiin kerrontaa.   Sivulla 34 lähikuvassa nähtävä hölkkääjä edustaa niitä muutamia juoksijoita, jotka valokuvatessamme viilettivät ohitsemme yrittäen olla tuijottamatta toimintaamme.   
Lue lisää

Sivu 22 ja 23

Kuva
  Syy siihen, että albumissa suunnattiin kohti Koukkuniemeä, oli alueen yhteys ilveksiin 1800-luvulla. Olin törmännyt tuohon tietoon Hermann Kauffmannin kirjassa hauskoja muistoja Tampereen tienoilta, josta lainasin yhden kohtauksen albumiin Pispalan vampyyrit (2006). Ilvesten lisäksi mieleeni oli jäänyt toinen hirviökissa-albumin teemoihin liittyvä kohtaus, joka nyt tuli käyttöön albumin loppupuolella. Se seikka, että Kauffmann oli syönyt ilvesmuhennosta, antoi Kapteeni Kuoliolle mahdollisuuden luennoida seuraavalla sivulla ruokavalioiden maagisista ominaisuuksista.
Lue lisää