Sivut 11 - 14

 Tämä kohtaus esittelee Lamian. 

 

Albumissa Pyynikin Näkit (2019) Ajattara paljastaa keskustelevansa Pimentolassa hirviöiden kanssa, koska muutakaan seuraa siellä ei ole. 

Se vaikuttaa aivan ymmärrettävältä asialta. Ilmeisesti Ajattara oli yrittänyt löytää ystäviä Tampereella käydessään. Mutta jostakin syystä tuttaviksi olivat jääneet hirviöt, huolimatta niiden ajattelun kaavamaisuudesta. 

 

Käsittelin tuota ajatusta lyhyessä sarjakuvassa, jonka tein Sarjarin Chick-Lit-numeroon ”Naisten vuoro” (nro 104, 2019). Siinä Ajattara yrittää keskustella (aivan oikeiden) Tamperelaisten naisten kanssa pitkin 1900-luvun alkupuolta, mutta huonolla menestyksellä. Ensimmäisellä sivulla esiintyy yksi Pimentolassa asuvista hirviöistä, Lamia. Hän käy Ajattaran luona teellä, mutta ei oikein osaa olla puhumatta miesten veren juomisesta. 

 

Olen vakaasti sitä mieltä, että fiktiivisillä hahmoilla pitäisi olla ihmisoikeuksia. Olin tehnyt nyt oman versioni myyttisestä hahmosta, joten tunsin olevani vastuussa Lamian hyvinvoinnista. Hän selvästi kärsi vuosituhansia jatkuneesta tilanteestaan, siispä minun piti parantaa hänet omalla magiallani, kirjoittamalla tarina.

 

Esittelykohtaus kertoo, että Lamia on verenhimoinen ja vaarallinen, mutta tilanne kerrotaan humoristisesti. Lamia näyttää teini-ikäiseltä, mutta käyttäytyy kuin viisivuotias karkkikaupassa, josta ei saa ostaa mitään. Tämä on jälleen lukijan huomion ohjaamista, jotta loppuratkaisu olisi yllättävämpi. Hirviökissan pitää vaikuttaa tarinan hirviöltä, vaikka tietysti siinä roolissa on Lamia. 

 

Ajattaran nenäliina sotkeutuu tässä kohtauksessa vereen. Myöhemmin tarvittava esine on syytä näyttää aiemminkin, tai muuten tarinan kirjoittaja näyttää vetäneen sen hatustaan. Asia pätee myös toisin päin: Jos ottaa esineen esille, sitä pitää käyttää myöhemminkin.

 

Lamia ilmestyi ajatuksiini automaattisesti heti kun päätin esitellä Ajattaren hirviöystävän.

 

Alain Robbe-Grillet oli tehnyt elokuvat La Belle Captive (1983), joka perustui tunnetuimpaan muinaiseen Lamia tarinaan. Olin nähnyt hieman aikaisemmin tuon leffan dvd:ltä, joten se kenties sai minut ajattelemaan Lamiaa. 


Se tunnetuin Lamiasta kerrottu tarina tunnetaan nimeltä ”Korintin sulhanen”. Apollonius Tyanalainen, filosofi ja maagikko, paljasti korinttilaiselle nuorukaiselle hänen rikkaan rakastettunsa todellisen laadun. Nainen olikin Lamia, joka olisi häiden jälkeen juonut sulhasen veren ja syönyt lihan.

 

Samankaltaista tarinaa on kerrottu useissakin kulttuureissa. Tarkoituksena on osoittaa, että itsenäinen nainen on viekas ja vaarallinen olento.

 

En halua itse osallistua tuollaisen partiarkaatin propagandan levittämiseen, joten rakensin oman Lamiani aivan erilaiseksi, vaikka käytinkin rakennustyössä kaikkia vanhoja tulkintoja ja kertomuksia.




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kapteeni Kuolio ja Kissanmaan hirviökissa

Sivu 3 ja 4

Sivu 6