Kapteeni Kuolio ja Kissanmaan Hirviökissa - Henkilökohtaisia muistiinpanoja

  Hakiessani tietoja ilvesuskomuksista törmäsin omassa kirjahyllyssäni kirjaan The Bestiary – a book of beasts, jonka T.H.White oli kääntänyt keskiaikaisesta latinankielisestä käsikirjoituksesta (julkaistu alun perin vuonna 1954). Siinä esitellään Lincis the Lynx, jonka merkittävin ominaisuus on se, että sen virtsa kovettuu jalokiveksi nimeltään Ligurius seitsemän päivän kuluessa. Ihan silkkaa ilkeyttään ilves peittää jätöksensä hiekalla, jotta ihmiset eivät saisi koristaa itseään jalokivillä.   Tämä tiedonmurunen oli aivan pakko käyttää, olihan se vallan posketon. Päättelin, että vesi ajaa saman asian kuin hiekkaan peittäminen. Paikaksi valikoitui kuvauksellinen Koukkuniemen ranta, koska siinä oltiin lähimpänä vesistöä.   Kohtaus oli pakko sitoa muuhun tarinaan, vaikka alun perin se ilmaantui ihan irrallisena ideana. Onneksi ymmärsin, että pelkkä hirviökissan jahtaaminen ei pidä jännitystä yllä koko albumin pituudelta. Toisaalta tarinan lopussa odottavalle rituaalille ei...

  Kuoliolle selviää, että kaikki tapahtumat viittaavat maagiseen rituaaliin. Matkaa tehdään Kaupin siisteillä lenkkipoluilla, ja siihen maastoon sopii käärmeen näkeminen. Kuolio alkaa selittää odotettavissa olevia rituaalisia näkyjä. Alun perin en tosiaankaan ollut suunnitellut, että sellaisia pitäisi tulla vastaan. Kävin otetut valokuvat läpi ja sovitin niihin tallentuneet yksityiskohdat rituaalinäyiksi sopiviin kohtiin kerrontaa.   Sivulla 34 lähikuvassa nähtävä hölkkääjä edustaa niitä muutamia juoksijoita, jotka valokuvatessamme viilettivät ohitsemme yrittäen olla tuijottamatta toimintaamme.   

  Olin kävellyt Kissanmaan koulun portin ohi usein, mutta sen koulun suuntaisen puolen maalattuine taivaineen huomasin vasta valokuvia ottaessamme. Paikka valikoitui mukaan ennen kaikkea ilmeisen maagisten kiviensä vuoksi. Kissahirviön ja Kuolion lainaama teksti on edelleen peräisin Theoreticus 2=9 rituaalista.     Vaikka hirviökissa osoittaa nyt kysymyksensä Lamialle, hän olettaa Kuolion jo tietävän vastauksen. On tavallinen käytäntö, että avustajana toimiva salaseuran jäsen vastaa rituaalisiin kysymyksiin tiettyyn salaisuuden tasoon vihittävän henkilön puolesta. Vihittävä on paikalla, jotta hänelle paljastettaisiin salaisuuksia, eikä hänen odoteta vielä tietävän vastauksia kryptisiin kysymyksiin.    Kun hirviökissa ilmoittaa, puhuen jälleen Lamialle, että ”Leijonan merkillä, tulen lapsi, on sinut puhdistettu”, Lamian olo alkaa helpottaa. Hän ottaa verisen nenäliinan suustaan, mutta kukaan ei nyt kiinnitä huomiota Lamiaan, ei toivottavasti edes lukija. Toiseksi...

  Tapiola, Uudenkylän työväentalo, valikoitui tapahtumapaikaksi suunnitteluprosessin alkuvaiheessa sekä nimensä että sijaintinsa vuoksi.   Albumissa kulkureitti on valittu siten, että Tapiola vaikuttaa portilta takanaan olevaan metsikköön. Puistoahan se on, mutta puusto on aika järeää. Hyvä paikka ihmiseläinten salaseuran rituaalille, siis. 

  Halusin luoda selvän kontrastin rituaalin ja normaalimaailman välille. Siksi syvensin hahmojen varjoja rituaalipaikkaa lähestyttäessä.   Hirviökissa juoksee metsikköön ja ehtii riisua hattunsa ja pukea ylleen kaavun. Ruudussa 6 hän nostaa juuri hupun päänsä yli, ja on tunnistettavissa kätensä viidestä täplästä. Jos lukija olisi jo unohtanut tuon täplityksen, häntä muistutetaan siitä ruudussa 1.    Ruuduissa 6-8 rituaalihahmot ovat ensin vain osittain näkyviä normaalimaailmasta katsoen, mutta välähtävät näkösälle.    Rituaalihahmot edustavat kukin yhtä neljästä elementistä.  Kolmiosymbolit olivat Golden Dawnin käyttämiä merkkejä. Tullessaan esiin hahmot esiintyvät asennoissa, jotka Aleister Crowley määritteli kunkin elementin edustajalle sopiviksi kirjassaan Magick in Theory and Practice.    Salaseurojen rituaalivaatteet ja supersankarien asut muuten muistuttavat toisiaan ainakin jossakin määrin…

  Tässä ylitetään raja todellisuuden ja astraalivalon vyöhykkeen välillä. Lamian rooli rituaalin kohteena käy selväksi. Kuolio ja Ajattara estelevät Lamiaa suojelevasti, mutta Kökkö tunnistaa tilanteen oikein nähtyään Lamian aiemmin ottaneen nenäliinan suustaan. Lamia heittää nenäliinan Ajattarelle.  

  Teksti perustuu Golden Dawnin alimman tason vihkimykseen (Neophyte Z.3). Lyhensin sekä tekstiä että muuta happeningiä erittäin paljon. Varsinaisen rituaalin aikana korostan astraalivalodimension ylimaallista harmoniaa käyttämällä ruuturiveillä vain keskenään samankokoisia ruutuja. Vastaavanlaista efektiä käytin albumissa Juhannuskylän noita (2015). Siinä demoni Belialin mustaan kotidimensioon siirtyminen muutti ruudut tasajakoisiksi alueen epäinhimillisen mekaanisuuden voimalla (jopa samanaikaisissa Tampereen tapahtumissa).   Katselin Aubrey Beardsleyn kuvituksia hakiessani sopivaa tyyliä rituaalin kuvaamiseen, mutta nappasin häneltä lähinnä vain äärimmäisen selkeyden mustien ja valkoisten pintojen joukossa.  Sivun 56 viimeinen ruutu tosin lainaa hahmojen sommittelua Beardsleyn piirroksesta Of a Neophyte and how the black art was revealed unto him by the fiend Asomuel (Pall Mall -lehti, heinäkuu 1893).    Tekstauksen aakkoset suunnittelin Golden Dawnin käyttäm...